Haikara kadoksissa

PMS ahdistus

2010-05-06T15:20:01+03:00

Ei tainnut tärppi käydä tässäkään kierrossa. En tiedä johtuuko Clomifenista vai mistä, mutta niin pahat PMS oireet taas päällä. Kaikki vituttaa. Risut, männynkävyt ja mies saa kyytiä. Mikään ei ole hyvin, arg.

Hauskaa vappua!

2010-04-30T18:14:01+03:00

DPO0 tai DPO1 ja jälleen kerran ah niin ihana ovulaation ajan optimistisuus ;) Todennäköisyys ei ole enää meidän puolella, mutta jos nyt kävis pieni vappuihme. Nyt kaikki varpaat ja sormet pystyyn!

Huomenna pitäisi tavata lapsellisia ihmisiä ja vauvaperheitä ja oikealla asenteella tiedän kyllä kestäväni sen, mutta antakaa mulle voimia kestää jos joku alkaa kysellä meiltä vauvan hankinnasta.

Anna sille pikkusormi ja se vie kaiken

2010-04-18T20:25:01+03:00

Ottaako vai eikö ottaaa? Tai entä jos sittenkin vielä kerran yrittäisi? Clomit vei mut päivystykseen selittämättömän kipukohtauksen takia. Tai ainakin luulen, että se johtui clomeista, mutta silti nyt pohdin, että pitäisikö vielä syödä niitä yksi kierto. Mitä hävittävää mulla on? Voi, että aika paljonkin, jos hormonitoiminta kiihtyy liikaa, mutta kun en oikeasti tiedä.

Oon niin epätoivoinen, että tekisi mieli vielä kerran yrittää. Vaarallinen tauti tämä vauvakuume, myisin varmaan kohta jo mummoni vauvasta. No ehken ihan, mutta silti. Tekisin miltei mitä vaan!

Pelko ja epätietoisuus

2010-04-14T22:44:01+03:00

Miten lopettaa yrittäminen ja siirtyä tjottiin, kun kierto on säännöllinen, ovulaatio aina samoihin aikoihin ja ovulaatioireet selviä? Olla välittämättä niistä? Miten se oikein käytännössä tehdään? Ovulaation tikuttelun olen lopettanut enkä pysy mukana tarkoissa kiertopäivissä, mutta tässä puolentoista vuoden aikana on oppinut tuntemaan ovulaation niin hyvin, että olisi vaikeaa olla huomaamatta sitä.

Kierto lähenee loppujaan ja yhtä pahaltahan se aina tuntuu. Vaikkakin tässä kierrossa välteltiin ne kaksi kriittistä päivää, jottei ehdoin tahdoin tulisi aivan loppuvuonna syntyvää vauvaa, niin silti sitä jollain tavalla toivoi ihmettä. "jos ovulaatio olikin päivää ennen ja siittiöt supersiittiöitä ja jäivät kytikselle" jne jne jne Ei se loppuvuoden lapsikaan niin paha olisi. Toki jos saisi valita, niin sitä valitsisi syntymäkuukaudeksi minkä muun vaan, sillä lapsen elämä ehkä olisi jotenkin helpompaa mikäli ei olisi aina se nuorin eikä tuo jouluaaton LA:kaan mikään ihan unelma olisi, mutta eiköhän tässä ole jo tullut selväksi ettei kaikkeen voi vaikuttaa. Otetaan se mikä annetaan eikä se haikara tuo kaikille sitä nyyttiä juuri silloin kuin toivoo. Olisin minä sen jouluvauvan kyllä halunnut...

Mutta maha on sen verran kipeä, ettei taida tulla joulunyyttiä. :( Pelottaa, että viime kierron clomit vaikuttavat vielä hieman ja viime kertainen kipukohtaus uusiutuu. :( Tekisi mieli jo ottaa etukäteen kunnon annos lääkärin määräämiä särkylääkkeitä, mutta se pieni epätoivoinen toivonkipinä estää. Entä jos sittenkin... niitä kun on ehdoton kielto käyttää raskaana. Ja perus panadolista ei juurikaan apua olisi.

Päivän kysymys on miksi ja miten? Miksi me emme onnistu? Miksi, miksi, miksi? Mitä väärää mä olen tehnyt? Ja miten kauan mä tätä kestän? Varsinkin jos emme sinne hoitoihin asti koskaan pääse, vaan jatkamme tätä luomuyritystä. Miten kauan se kestää ei, sitä ei voi tietää...

Päivän tunnelmat:

Koneeseen kadonnutta
Ei voi takaisin saada.
Kulutettu, käytetty
Ruokkimaan ympyrää.

Luotettu ehkä liikaa
Siihen, että aika korjaa
Sen, minkä vuoksi nähtiin
Niin kovin paljon vaivaa,

Että hajalle saatiin
Se, mikä kauniiksi tarkoitettiin

refrain:
Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla.
Miten kauan sitä kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.
Keneen sattuu ja kuinka paljon?
Siitä kysymys enää tässä kai on,
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
Ettei mikään ole varmaa.

Maailman pisimmät tunnit,
Niiden otteeseen jää kiinni.
Niitä kantaa loppuun asti,
Vaikka itse ei aina huomaa.

Millainen on se taivas,
Jota ei löydetty koskaan?
Olen kuullut paljon siitä,
Osan jopa omasta suustani.

Voi niin pitkälle jaksaa
Kun itsellensä vakuuttaa

refrain

Joku meistä on onneton
Palanut, mutta tunnoton
Katuva, mutta uskoton
Enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton,
Perustelu on aukoton,
Yhtälö ehkä mahdoton.

Miten niin muka armoton? (5x)

refrain

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla.
vaan miten kauan sitä kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.

Luovutus

2010-04-02T14:03:01+03:00

1,5 vuotta, 18 tai oisko jopa 19 yrityskiertoa. Se on pitkä aika pissiä tikkuun, harrastaa seksiä juuri tiettyyn aikaan ja stressata menkkojen alkamista. Liian pitkä aika ilman minkäänlaista toivonpilkahdusta. Enää en jaksa. Siksi nyt mennäänkin tjotilla siihen asti kunnes mies saa kerättyä itsensä ja menee tutkimuksiin.

Clomienkin käytön lopetin, sillä ne veivät päivystykseen. Sinä päivänä kun menkkojen piti alkaa, niin ihan yhtäkkiä, kesken aamuisen postinhakureissun, sain ihan hirveät vatsakivut. Kuukautiskivut potenssiin tuhat. Särkylääkkeet eivät auttaneet enkä vain pystynyt olemaan. Ulkomaalaistaustainen, huonosti suomea puhuva lääkäri ei tiennyt ollenkaan mistä se voisi johtua, lähinnä katseli netistä Clomien sivuvaikutuksia. Kivut kumminkin lakkasivat ja menkat alkoivat vasta seuraavana päivänä tavallisten, siedettävien menkkakipujen kera. Kipujen syy jäi mysteeriksi, mutta vähän epäilen niiden johtuneen Clomeista. Enpähän halua kokea tuota uudestaan, Clomit saavat jäädä.

Aurinkoista ja munarikasta pääsiäistä kaikille! Jos nyt joku tätä edes sattuu lukemaan...

Huono päivä

2010-02-19T21:25:01+02:00

Ei löytynyt onnea purkista. Menkat alkavat huomenna ja olo on sen mukainen. Mitä mä olen tehnyt niin väärin, etten omaa lasta voi saada? :(

Onnea purkista

2010-02-14T11:18:01+02:00

Otin eilen ensimmäisen Cipralexin. Lääkäri määräsi niitä mulle pahoihin PMS oireisiin ja piinaviikkojen ahdistukseen. Tarkoitus olisi syödä niitä viikon verran, kunnes uusi kierto alkaa. Aika epäilevin mielin aloitin niiden syömisen, sillä eri lähteistä olen lukenut, että niiden vaikutus alkaisi vasta 2 viikon käytön jälkeen ja että 2 ensimmäistä viikkoa voi olla pahoja sivuoireita. Ja mun kun on tarkoitus syödä niitä aina vain viikon kuureina.

Sivuoireina huomasin poskien kuumottelun, pahoinvointia ja pahan ripulin. Tosin se nyt voi johtua jostain muustakin, esim. kaupungilla syömästäni salaatista. Nyt olo on ok, mutta jos pahoinvointi alkaa uudestaan, niin taidan lopettaa kuurin kesken.

Hurja ajatella, että sitä on nyt tultu tähän. Onnea purkista. Tai pikemminkin purkista voimia selvitä koko ajan pahenneista piinaviikoista. :(

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!!! :)

Kateus

2010-02-12T21:27:01+02:00

Tässä milten puolentoista vuoden aikana on saanut kuulla aika paljon vauvauutisia ystäviltä ja tuttavilta. Aina olen ollut iloinen toisten puolesta, aidosti onnellinen. Paitsi tällä viikolla. Ensimmäistä kertaa kertaa tuntui pahalta kuulla muiden vauvauutisia. En tiedä mistä se johtui. Ehkä siitä, että tällä perheellä on jo ennestään pieni lapsi. Miksi toiset onnistuvat saamaan lapsia monta kertaa ja me ei edes sitä yhtä kertaa. Eikö voitaisiin tehdä niin, että kaikki lasta toivovat saisivat ensin yhden vauvan ja sitten ne vasta ne "ylimääräiset" jaettaisiin.

Tasan ei mee nallekarkit ja ensimmäistä kertaa se tuntui pahalta. En halua olla kateellinen muille, en todellakaan eihän se ole meiltä pois, mutta eikö voisi olla jo meidän vuoro? Vähän pelottaa mihin tämä on menossa. Mitä jos meille ei tule ikinä vauvaa, niin miten pystyn olemaan tekemissä muiden vauvojen kanssa? Tähän asti olen niin mielellään ystävien vauvoja nähnyt, ovathan ne niin ihania, mutta entä jos sekin alkaa tuntua pahalta? Voi luoja. En halua eristäytyä ystävistäni.

Taas

2010-01-24T11:29:01+02:00

Maha kipeä ja tuhruttaa. :( Oisko se sitten yk17, tai sitten hanskat tiskiin ja unelmat romukoppaan. Ei enää jaksaisi, sillä mies ei tutkimuksiin lähde.

Kavereiden kanssa oli eilen taas puhetta lapsista. Muutamalla joukossa olleella kaverilla on lapsia ja puhe tuli taas lasten hankinnasta ja naimisiin menosta. Yksi ystäväni totesi, että oli ensimmäisen kerran kokenut, että voisikin nyt jossain vaiheessa haluta oman vauvan. Toinen ystäväni taas sanoi, että haluaa ehdottomasti ensin naimisiin ja sitten vasta sen vauvan. Mitä siihen sitten itse voisi vastata kun kysyttiin ollaanko me mietitty vauvan hankkimista? Joo ollaan tässä jo hankittu sitä kohta 1,5 vuotta, mutta vielä en ole hankinta onnistunut. Enkä tiedä onnistuuko ikinä. Miksi mäkin en voisi vain nyt haluta sen vauvan?

Liian hyviä tuloksia.

2010-01-22T12:19:01+02:00

Joops kävin sitten siellä gynellä ja tulokset olivat niin hyviä, että ovatkin huonoja. Olisi jo pitänyt onnistua.

Kohtu oli kaunis, limakalvot hyvät ja oikeasta munarakkulassa oli kasvamassa hyvännäköinen munasolu, joka vastasi kiertoa. Ovulaatio oli tulossa ja kierto säännöllinen. Ei yhtään arpikudosta eikä muutakaan merkkiä endosta tai mistään muustakaan. Fyysisesti kaikki oli siis todella hyvin, mulle on tehty kaikki tarvittavat tutkimukset ja juuri sen ja mun stressin takia lääkäri kehotti puhumaan miehen ympäri tutkimuksiin. Antoi ymmärtää, että koska mulla kaikki toimii niinkin hyvin, niin mies olisi hyvä testata... Sain kaikki tulokset, ultrakuvat ja selityksen mukaan.

Lääkäri määräsi mulle myös rauhottavia PMS oireisiin ja ahdistukseen, niitä tulee syödä kierron viimeinen jakso, 7-10pv ennen kuukautisten alkua. Sain myös clomit tukemaan yritystä, pienellä annostuksella, 50mg päivässä kp 3-7.

Ovulaatio tulikin sitten pari päivää tuon gynekäynnin jälkeen, mutta ei tuottanut tulosta. En ehtinyt aloittaa ahdistuslääkitystä ajoissa, joten taas jyllää sellaiset PMS oireet ja ahdistus, että kävyille kyytiä! Pitäisi varmaan mennä illalla salille säkkiä hakkaamaan. Ensi kierrossa on kyllä pakko muistaa aloittaa tuo lääkitys. Kamala ajatus kylläkin, että pitää etsiä purkista onnea.